Koivurinteelle saavutaan tietenkin koivukujaa pitkin. Kuja on hieman ahdas tuosta liiterin nurkalta, mutta kyllä siitä isonkin auton saa sopimaan. Sehän tuli jo todistettua lavakaulusten saapuessa.
Koivukujan jälkeen oikealla on syreenejä, pihlaja, marjapensas, kaksi kirsikkapuuta ja tämä ihana tuomi.
Kuistin ikkunalla kukkivat pelargoniat, jotka talvehtivat toisella talolla.
Kasvimaalla on nyt valmiina kolme lavaa, joissa on kylvettynä lanttua, porkkanaa ja punajuurta. Enää seitsemän tekemättä. Ei siis paljon mitään.
Lavakaulusten alusta on tasoitettu, sisäpuolelle on niitattu juuriestekangas (paksu sellainen). Ukko teki huolellista työtä niittauksen kanssa. Akka sitten kärräsi laatikoihin multaa, turvetta ja kanankakkaa. Kyllä nyt pitäisi kasvaa meheviä juureksia.
Kaivo on onneksi ihan lähellä. Siitä saakin kasteluvedet helposti. Kissat rakastavat kaivonkantta, koska illan viiletessä se on vielä lämmin. Sen päältä on myös hyvä vahtia, etteivät myyrät syö juureksia. Sulevi onkin erinomainen myyrästäjä!
Kasvimaalta voi sitten katsella taloa, joka näyttää tältä näiltä kulmilta. Harmaa suikale talon seinää on vain maalaamatta jäänyt kohta, kun on punamulta loppunut kesken. Talo on siis maalattu vain sen yhden kerran ja väri on pysynyt 60 vuotta. Hyvä ja kestävä maali tuntuu olevan. Nyt alkaa kyllä näyttää jo siltä, että pitäisi maalata uudemman kerran. Osa pintalaudoistakin näyttää siltä, että ne kannattaa vaihtaa, juuri tuo takapääty ja kuisti ja sen puoleinen seinä.
Ukon ja Akan pihasuunnitelma meni vähän eri tavalla sitten käytännössä. Laatoitus ei tule toteutumaan, koska tällä alueella on niin voimakas kaltevuus. Ja Akka halusi sitten säästää muutaman pienen ruusupensaan tuossa kärryn takana, joten aika perinteiseksi jääkin sitten tämä pihanurkkaus.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.