Tulisijat kuntoon

Ukko on taas käynyt hommissa. Tällä kertaa vuorossa olivat tulisijat. Pönttöuuni on ollut nyt vuoden verran peräkamarissa odottamassa maalia. Uunin alaosa oli uutta peltiä, jonka piti saada hapettua, jotta sen voi maalata. mutta nyt oli hyvä aika jo siihenkin. 

Viimeisten maalinrippeiden poistamisen jälkeen uuni näytti aika hienolta, mutta kyllä tuo alaosa erottui hieman liikaa kiiltävyydellään. Joten maali tulisi ihan tarpeeseen.

Maalin sävy on 002x, joka on astetta tummempi kuin Koivurinteen lattiat. Mutta tuollainen perusharmaa, hivenen hiekkaan taittava väri oli hakusessa. Eikä värin valinta tainnut olla huono. Toinen kerros maalia vielä tasoittaa värin kunnolla.

Luukkuja oli maalailtu vuoron perään hopeisiksi ja mustiksi, mutta nyt luukut saavat olla hopeiset.

Välikamarin kamina oli myös pintaremontin tarpeessa. Lämpö oli irrottanut maalia varsinkin luukun ympäriltä. 

Pintamaali ei ollut kovin tiukassa, joten se oli helppo poistaa. 

Uudeksi pintaväriksi tuli sama maali kuin pönttöuuniin. Sopii se näköjään tähänkin. Myös luukut saivat tuoreemman hopean värin.

Puuhellassakin oli ollut pitkään pientä viimeistelyä odottamassa, mutta nyt ne on tehty valmiiksi. Hellaa ei ole vielä maalattu.

Nyt se kiiltää hieman liikaa. Mutta olisiko sama harmaa hyvä maali tähän, vai sitten tuollainen kermanvaalea kuin vieressä oleva sähköhella? Koska Ukko ja Akka eivät osanneet päättää vielä väristä, hella sai jäädä odottamaan seuraavaa kertaa.

Rööri piiloon

Ukolla oli hammaslääkäri ja hän pystyi pitämään yhden vapaapäivän, joten mikä siinä oli ollessa Koivurinteellä. Kyllä hän nauttikin kaikista nykyajan mukavuuksista täysin siemauksin. Mutta samalla oli tietysti hyvä tehdä pieniä värkkäyksiäkin.

Liesituulettimen putki törrötti heti alkuunsa vähän hassusti. Mutta eipä sitä oikein muuten saanut paikalleen. Tuollaisena se ei kyllä näyttänyt ollenkaan hyvältä.

Vaikka muuten kaappi oli paikoillaan ja purkit päällä, putki törötti yhä edelleen liian paljon näkyvissä. 

Siispä sille piti tehdä kotelointi. 

Kotelointi piti vielä maalata, jotta se uppoaisi mahdollisimman paljon ympäristöönsä.

Aika hyvin se sitten maalattuna jääkin huomaamattomammaksi.

Mutta Ukko-paran käsi ei jäänyt huomaamatta. Tällaisen kauhukuvan hän Akalle lähetti, eikä laittanut mitään selvitystä. Illan mittaan kuitenkin selvisi, ettei koko käsi ollut mennyt, vaikka kuvasta niin voisi päätelläkin. Ukon peukaloon oli tullut haava, joka saatiin kursittua kasaan kolmella tikillä. Sattuuhan noita.

Muuten Koivurinteellä näyttäisi olevan kaikki ihan hyvin.

Terveisiä Koivurinteeltä!

Akka kävi Koivurinteellä yöpymässä. Oli hänellä ihan asiaakin toimittaa noille kulmille. Iltapimeällä maanantaina Akka kurvasi pihaan, mutta mikä ihmeen kasa pihassa oikein oli. Hetken tuijotettuaan Akka totesi, että eihän se mikään kasa ollutkaan, vaan lumen painosta taipunut syreeni. Mutta se oli iso kasa ja peitti melkein koko pihan. Kuistille astuessaan (harjattuaan ensin lumet pois terassilta) Akka huomasi uuden hienon piirteen talossa. Kuisti tuntui lämpimältä. Eikä siinä vielä ollut mitään lämmitintä, eikä tuplaikkunoita, eikä uutta ovea paikoillaan. Mutta selkeästi tuntui siltä, että nyt astui sisälle lämpimään. Eristäminen on siis kannattanut jo sinällään.

Gradu valmistui jatkoajallaan, eikä muita kommelluksia näyttänyt sillä saralla olevan. Akka toimitti viimeiset kirjat takaisin kirjastoon, palautti kirjaston avaimen ja alkoi miettiä. 

Maanantaiaamuna gradu lähti sähköisesti painoon, mutta sieltä ei ollut tullut mitään kommenttia, oliko se edes tullut perille. Seuraavana maanantaina olisi viimeinen mahdollinen päivä gradun palauttamiselle. Entä jos se ei ollut mennyt edes perille?

Hädissään Akka kirjoitti kaksi tiedustelevaa sähköpostia painoon, mutta hänellä ei ollut aikaa jäädä odottamaan vastausta, koska hieroja odotti jo päästäkseen pehmentämään Akan kirjoituskramppista selkää. Eipä hätää, kone mukaan ja menoksi. Ja siellä hierojalla Akka sitten otti tyynesti koneen esiin ja kävi kurkistamassa sähköpostia. Ja mikä helpotus: oli tullut sähköposti, jossa kerrottiin aineiston saapuneen ja olevan jo kovaa vauhtia nidottavana. No, on se tietysti aivan neuroottista tällainen hätäileminen, mutta tämän historian tuntien on varmasti ymmärrettävää, että loppuaika on otettava kaikin tavoin varman päälle.

Illan tultua Akka pakkasi auton ja lähti kohti Kivimäkeä. Jos sinulle on vielä hämärän peitossa, mihin ihmeeseen Ukko ja Akka oikein ovat häipyneet, niin vastaus selviää täältä:

Kaikkea hyvää!

Melkein valmista

Ukko on ollut melkein viikon Koivurinteella. Ja vaikka loma hänellä olikin, ei paljon löhvistelyä ole ollut ohjelmassa. Kuisti on nyt paneloitu kokonaan. Siitä tuli kaunis ja siisti ja valoisa (vaikka ulkona onkin pimeää, eikä sähköjä ole vielä valmiina).

Tänne laitettiinkin lopulta upotetut sähköt, koska se oli nyt mahdollista. Niinpä Renova oli taas aika luonteva vaihtoehto, se on moderni, mutta on siinä hieman menneisyyden muotoilusta mukana.

Kuisti on ihanan iso. Nyt se sopisi oikein hyvin vaikka asumiskäyttöönkin, kun siitä tulee lämmin. Ukko aikoo tehdä puutyöpiirissä vielä tuplat ikkunoihin. Niistä tulee kaksiosaiset, jotta sopivat paremmin koko talon kanssa.

Patterit tulevat pitkälle seinälle ikkunien alle. Ikkunalautojen alle tulevat pistorasiat.

Katto on pieneltä matkalta tasakatto ja loppu on viistoa. Keskelle kattoa tulee vielä pallolamppu, kunhan jostain sellainen löytyy.

Listat vielä puuttuvat ja lattiakin on maalaamatta. Loput sähköasennukset on tekemättä. Ovi on vielä laittamatta paikoilleen. Mutta aika valmistahan tuo jo on. Tätäkin niin pitkään suunniteltiin ja nyt se on jo todellisuutta.

Kuistiremonttia

Ukko on taas ollut pari päivää jo ahertamassa Koivurinteellä. Ja valmista tulee hurjalla vauhdilla, kun remppamieskin on iltapäivisin apuna. Kuistin osalta päädyimme hyvin perinteisiin ratkaisuihin materiaalien suhteen. Seinäpaneelit ovat sisarpaneelia, joka on lakattu venelakalla. Kattoon tulee samaa paneelia maalattuna maalarinvalkoiseksi. Näin pysyy perinteisyys, mutta vaalea katto pitää tilan vielä valoisana, eikä tule sellainen saunan pukuhuonefiilis, kun seinät alkavat tummua ajan myötä.

Uusi ulko-ovi on saapunut paikalle. Ovi on Halltexin perinneovista Toivo 03, jonka väriksi valitsimme harmaan. Näin se on samaa tyyliä koko talon kanssa. Aika hyvältä se näyttää, vaikka onhan siinä toki turhan modernejakin piirteitä.

Kyllä ovi heti näyttää paremmalta kuin tuo nykyinen raasu ovi, joka on jostain purkutalosta tuohon laitettu. Nyt tuleva ovi on oikeakätinen, hieman leveämpi ja ehdottomasti tiiviimpi. Ja tuleva ovi on myös lähempänä alkuperäisintä kuistinovea, joka sekin oli laitettu vasta avokuistin muutoksen jälkeen.

On se hyvä, että kuisti alkaa valmistua, sillä talvi tekee tuloaan valtavaa vauhtia. 

Akan polvi alkaa olla jo hyvässä kunnossa. Nyt onnistuu pitkästä aikaa portaiden kulkeminen alaspäin normaalisti. Jo sitä töpöttämistä olikin tarpeeksi. Kaikinpuolin siis Koivurinteellä on kaikki hyvin. =)

Ja taas kerran

Nämä sauvat ovat tulleet jo melko tutuiksi Akalle. Ja huomenna on taas niiden aika. Nyt pitäisi tällä kertaa leikkauksen jo mennä hyvin ilman komplikaatioita. Ei kyllä Akkaa kiinnostaisi enää viettää kuukautta osastolla.

Syksyn lehdet lentelevät keltaisina mailla

Syksy on saapunut pikkuhiljaa Koivurinteellekin. Keltaiset lehdet lentelevät koivuista jo maahan. Siinä on Akalle haravoimista taas joksikin aikaa.

Talo alkaa näyttää oikein mukavalta. Eikä tuo terassi niin valtavan suuri olekaan. Näyttää siltä kuin se olisi tuossa ollutkin.

Kyllä se tuon kokoisena parhaiten istuu tuohon nurkkaansa. Nuo kasat kyllä eivät istu niin hyvin tähän pihapiiriin.

Mutta luumupuu istuu oikein mukavasti tuossa penkin vieressä. Ensimmäistä kertaa se nyt tuottaa satoakin. Tähän asti ovat Ukko ja Akka vain arvailleet, mikä puu se on. Onneksi viimein selvisi.

Vielä eivät luumut ole aivan kypsiä. 

Loppuun Akka tahtoi laittaa sinulle mukavan syksyrunon, jota hän on lausunut joskus. Akan äiti se tämänkin on opettanut.

Metsästysretki

Syksyn lehdet lentelevät keltaisina mailla.
Esko lähtee metsästämään aikamiehen lailla.
Seuraa häntä touhuisana toverina Tuomas.
Äkkiä he metsätiellä suuret jäljet huomas.
Hei, nytpä vasta kiireellinen riistanajo alkaa.
Esko, Tuomas porhaltavat kilvan yhtä jalkaa.
Juuri kun he saaliin suuren löytävänsä luulee,
niin he aivan yllättäen sonnin äänen kuulee.
Buu, se puhkuu vihaisesti. Uh, kun Esko pelkää.
Kauhun väreet kangistavat Tuomaan päätä, selkää.
Pinkaisevat pakoon Esko sekä Tuomas.
Sonni seuras kintereillä, kun se heidät huomas.
Juuri, kun he sarviin suuriin joutuvansa luuli,
yli aidan lensivät he niinkuin myrskytuuli.
Lauri Parviainen

Uusi terassi

Uusi terassi alkoi hahmottua, kun kehikko oli tehty.

Uusi terassi tulee samalle korkeudelle kuin vanhakin.

Portaat tulevat olemaan tuossa oikeassa laidassa. Näin terassille jää hyvin tilaa tuohon vasemmalle.

Uusiin portaisiin tulee kolme askelmaa. Edellisessä oli vain kaksi. 

Nurkkatolpasta piti saada mahdollisimman tukeva, ettei terassin kaide alkaisi heilua.

Pienillä tukirakenteilla se saatiin pysymään vahvasti paikoillaan.

Pihassa nakotti yksinäinen nurkkakivi ihan yksinään. Nyt kaivuri kaivoi sen esille, ja se laitettiin terassin nurkkakiveksi. Näin terassin perustukset ovat samaa tyyliä talon kanssa. Kuvassa kehikko on vielä ilmassa, jotta välikivi saadaan oikeaan paikkaansa.

Terassilaudat saapuivat iltahämärissä.

Ja sitten oli niiden vuoro löytää paikkansa.

Eipä tarvitse enää harppoa kuormalavojen päällä, nyt on laudoitus paikoillaan.

Ukko öljysi laudat heti alkuunsa, jotta suojaus olisi heti valmiina.

Seuraavan öljykerroksen saakin laittaa, kunhan ensimmäinen kerros kuivuu.

Tolpat Ukko maalasi valkoisella öljymaalilla. Valkoisiksi tulevat myös terassin kaiteet. Kaiteissa on vain tuo yksinkertainen rastikko.

Kohta alkaakin olla valmista. Kaikki rastit ovat löytyneet. Enää portaat puuttuvat paikoiltaan.

Mutta johan nekin ovat valmiina paikoillaan. Ei siitä hullumman näköinen sitten tullutkaan. Vähän uudeltahan se näyttää, mutta uusihan se onkin.

Onhan tuossa vielä viimeistelyjä jäljellä, mutta kyllä tuossa jo päiväkahvit nauttii kauniissa auringonpaisteessa.

Lämmin kuistin lattia

Sitten sen kuistin  lautojen alle tulevan paperoinnin jälkeen piti tehdä ristiinkoolaus. Näin täytettä eli selluvillaa sai sinne alle kahteen kerrokseen limittäin.

Portaiden sivuun tuli eristettä parhaimpiin kohtiin jopa 50 cm, mutta ei se varmasti haittaa. Muuten olisi joutunut Ukko tekemään aikamoiset koteloinnit portaille. Nyt portaiden alue on omana tasonaan.

Voit vain kuvitella, millaista on laittaa selluvillalevyjä itsestäsi ylöspäin. Kyllä, se pölisee aika paljon, koska se on sellaista höttöä.

Ja se pysyi reikänauhalla ylhäällä, eikä pudonnut takaisin Ukon päälle.

Päälle (tai siis alle) tuli vielä havuvaneri ja laudoitus pitämään sen aloillaan.

Nyt on Koivurinteen kuistin pohja tehty viimeisen päälle tarkasti hengittävästi ja tuultapitävästi. 

Kohta alkaakin syksyn kylmien testaaminen, vaikuttiko tuo mitään positiivista. Ainakin Akka voisi kyllä hyvin kuvitella, että muutosta entiseen on tullut hyvällä tavalla. Ei se niin lämmin ollut asumiseen silloin pari vuotta sitten.